*

jaakkoheinimaki

Kuuntele kolumni kirjoittajan itsensä lukemana
YLE Areenasta.

Elämä on yhtä CV:n täyttämistä jo pienestä pitäen

Ensimmäiset varsinaiset eurosuomalaiset, vuonna 1995 syntynyt ikäluokka, päättää tänä vuonna peruskoulunsa. Kevään yhteishaku on alkanut ja kisa jatkokoulutuspaikoista käynnistynyt.

Peruskoulua oli pitkään tapana halveksia. Kaikille yhteistä perusopetusta kuului moittia tasapäistäväksi. Peruskoulun sanottiin sortavan lahjakkaita oppilaita. Niihin aikoihin, kun tänä keväänä peruskoulunsa päättävä ikäluokka syntyi, alkoivat kilpailuyhteiskunnan ihanteet toden teolla rynniä suomalaiseen peruskouluun.

Koulujen kuului kilpailla oppilaista. Koulupiirijako poistettiin. Vanhemmat saivat oikeuden valita lapsensa koulun myös muualta kuin lähikoulusta. Jo ala-asteille tuli soveltuvuuskokeita.

Usko kilpailun jalostavaan vaikutukseen tumppasi peruskoulun perusidean: kaikille samanlaisen laadukkaan perusopetuksen kodin varallisuudesta, vanhempien koulutustasosta tai asuinpaikasta riippumatta.

Juuri peruskoulun ansiota on se, että kenet hyvänsä suomalaisen alle nelikymppisen uskaltaa päästää voitokkaan formulakisan jälkeen lehdistötilaisuuteen kameroiden ja mikrofonien eteen. Jokaisen kielitaito on vähintään välttävä.

Puheet peruskoulun tasapäistävästä ja tyhmentävästä vaikutuksesta olivat pitkälti peräisin Elinkeinoelämän valtuuskunnasta. 1990-luvun lopulla vaadittiin lahjakkaille lapsille omia kouluja tai vähintään omia luokkia. Parhaimmista ja huonoimmista kouluista alettiin julkaista ranking-listoja.

Lukioiden kohdalla rankkaus on vielä rankempaa. Hyvämaineiseen erikoislukioon päästäkseen lapset alkavat kerätä harrastuspisteitä jo alakouluikäisinä. Tai siis heidän vanhempansa kerätyttävät harrastuspisteitä. Elämä on yhtä CV:n täyttämistä jo pienestä pitäen.

Mutta sitten tuli se kaikkien ranking-listojen äiti. OECD:n kolmen vuoden välein tekemän Pisa-tutkimuksen tulokset. Ihan tavallinen suomalainen peruskoulu osoittautui maailman parhaaksi koulujärjestelmäksi kolme kertaa peräkkäin.

Peruskoulua kohtaan esitetty kritiikki tyssäsi kuin seinään. Elinkeinoelämän valtuuskuntakin alkoi suunnitella suomalaisesta peruskoulusta vientituotetta.

Jotkut peruskoulun puolustajat tosin kyseenalaistivat myös Pisa-tutkimuksen ja varsinkin sen tuloksista vouhottamisen. Pisa-tutkimus kun mittasi vain lukutaitoa, luonnontieteitä ja matematiikkaa.

Vaikka Pisa todennäköisesti pelasti suomalaisen peruskoulun osoittaessaan, että maailmanluokan oppimistuloksiin ei tarvita eliittilasten huippuasiantuntijamankeleita, se on myös ruokkinut kovin kapeaa kuvaa koulusta.

Pisa-tutkimus ei kerro mitään koululaisten hyvinvoinnista, sosiaalisista taidoista tai moraalisista valmiuksista. Pisa-tutkimusta eivät kiinnosta taito- ja taideaineet, kuten ei näköjään kiinnosta peruskoulun rahoittajiakaan.

Pisa-hiljaisuus on pikku hiljaa päättynyt, ja sanokaa minun sanoneen, että peruskoulukritiikki virkoaa taas. Ja miksei virkoaisi. Koulu ei elä ulkomaailmalta suojatussa vakuumissa vaan heijastaa aina yhteiskuntansa arvoja.

Joukko rehtoreita ja opettajia on jo perustanut yrityksen, joka kauppaa “julkista opetusta täydentäviä opetuspalveluita” eli maksullista yksityisopetusta. Opettajat toimivat siis vähän niin kuin lääkärit, jotka julkisen viran ohella pitävät myös yksityisvastaanottoa. Kuinka suurella sydämellä tällaiset opettajat hoitavat julkista virkaansa?

Minä olen peruskoulun vilpitön ystävä ja vankkumaton kannattaja. Minua kammottaa tulevaisuus, jossa varakkaiden ja vähävaraisten perheiden lapset käyvät eri kouluja. Terveydenhuollossa kansalaisten polarisoituminen näkyy jo. Merkkejä koulun puolelta kannattaa tarkkailla. Jos haluamme elää hyvässä Suomessa, pitää opettajankoulutukseen ja perusopetukseen lapata yhä enemmän rahaa ja resursseja.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (16 kommenttia)

Jukka-Pekka Vasara

Eiköhän ne Suomen peruskoulut keskieurooppalaistu / ruotsalaistu yhdessä valtapuolueiden tarmokkaasti ja velkarahalla ajaman monikurjistumisen kanssa, tulevaisuudessa kouluvertailujenkin voittajat löytyvät sitten Kauko-Idästä. Jostain syystä ne kun eivät löydy ns. monikulttuurista maista.

Nykistä peruskoulua olisi helppo hieman parantaa: yläasteelle viimeistään tasokurssit muutamaan keskeiseen aineeseen, pakkoruotsi pois eikä mitään pakkokieltä tilalle sekä tiukempi linja koulukiusaamiseen ja häiriköintiin. Miksei teknisiä aineita ja vapaaehtoista hauskaa liikuntaakin voisi lisätä, vähennettäisiin sitten vailla uskontoa ja jotain muuta hömppää.

Tällä kiusaamisen ja häiriköinnin torjumisella tarkoitan väkivaltaisia psykopaatteja ja kouluterroristeja enkä suht koht normaalia varhaismurkun pikku kapinaa joka saataisiin kuriin vaikkapa jälki-istunnoilla ja keskusteluilla yhdessä vanhempien kanssa. Niin ne torjutut laitettaisiin jonnekin, vaikkapa kovan mutta reilun kurin koulukotiin.

Käyttäjän anttiliikkanen kuva
Antti Liikkanen

Suomessa sairaiden hoito on jo polarisoitunut - nykyhallituksen aikana.

Terveyskeskukset, jotka muuten nyt alkavat toimia tosi laadukkaasti, kun lääkäripula on helpottamassa, ovat vielä kansan suussa arvauskeskuksia, mutta koko ajan siis petrataan.

25% maan sairaiden hoidosta (EI siis terveydenhuollosta) on jo privaatin tulolähde eikä osuus ole vähenemässä, mutta omistus on jo siirtynyt London City - tasolle (ketä ovat stakeholderit, jotka valitsevat toimitusjohtajan ja hallituksen, olkoon näiden vaalien avainkysymys).

Eniten privaatti "himottelee" työterveyshuoltoa, koska sen kuluista 50% maksaa KELA, valtion "ulkopuolinen" ja yksityisyritys-säännöillä nyttemmin kilpaileva vakuutuspalvelutuottaja, joka saa erittäin pahasti miinuksella olevan rahoituksensa suoraan työn piikistä (SoTe ja KELA-maksut).

On tärkeä, että ainakin faktat ovat käytettävissä edes vaalikeskustelun ajan.
Monen eri esimerkin lamaamana totean: niiden esittäminen ei keskustelua kannusta, koska mehukkaampia aiheita (Munamies, Harjakainen, vesakeskinen jne idolsit) on tarjolla.

Käyttäjän kangaro kuva
Ros-Britt Kangas

Tehostamme kyllä kohta peruskoulukin kuuoliaaksi -puhumattakaan oppilaat, lapsiamme ja nuoremme. Vauhtisokeat aikuiset painavat kaasua yhä inokkaammin, niin päättäjät, opettajat kuin vanhemmat. On kiirettä päästä maaliin, vaikka en ole huomannut maanpäälliselle elämmälle olevan olemassa muuta maalia kuin kuolema. Samalla kuin yhä innokaammin tievarsiin lisätään vauhtirajoituksia,elämän tienvarsille pystytään minimirajoituksia vauhdille. Ken ajaa liian hitaasti on patisi ärsyttävä ajokyvytön luuseri myös ikävä tukki vauhtihirmujen tiellä.

Vauhtisokeus on tunnettu ilmiö kaasupainajien kohdalla, mutta yhteiskunnan kaasua painavien kesken sitä ei haluta tunnista ongelmaksi. Suurin ongelma lienee nyt sitten vauhtihirviöiden mielestä olevan sen miten nopeasti mahdollisimman tiivis opintopaketti saadaan suoritetuksi ja mikäli vauhti tippuu niin laaduista on ehdottomasti tingittävä. Vauhti ja maaliin pääseminen on ehdottomasti tärkeämpää kuin matkan sisältö.

Annettaisiin nyt vain lapset olla lapsia ja nuuoria olla nuoria mutta eihän se käy.....CV:hen ei tule riittävästi suorituksia ja vauhti tippuu. Eihän se ketään lohduttaa että vauhdin vähenettäessä myös matkalta ehtii nauttia ja onnettomuudet vähenevät.

Käyttäjän jarmokanerva kuva
Jarmo Kanerva

Elämä on myös myyntiä, markkinointia ja kilpailua.

Jo pienestä pitäen joudumme käymään kauppaa pienistä makupaloista ja siitä mitä koiruuksia emme tee tai mitä hyviä tekoja teemme. Koulussa joudumme markkinoimaan omaa erinomaisuutta ja kilpailemaan muiden suosiosta. Teini-ikäisenä kilpailu parisuhteista ja ulkoisesta olemuksesta on raakaa. Käsiksi käydään kuin pikkuapinat ja tuhotaan toisen omaisuuttakin. Teini-iän jälkeen joudumme aikuisten pariutumismarkkinoille ja joudumme tuomaan tuotteen esille mahdollisimman hyvässä valossa. Sama jatkuu työpaikoilla, missä myydään itseään CV:llä. Liiallinen vaatimattomuus kostautuu ja parhaat paikat saa omat vahvuutensa esille tuovat. Hyvän kenraalin tavoin täytyy myös tuntea omat heikkoudet ja korjata niitä jos mahdollista tai ainakin ottaa huomioon.

Ilmeisesti elämän jälkeenkin joudumme kilvoittelemaan parhaista taivaspaikoista, mutta asia on vielä hieman epäselvää.

Tuula Hölttä

Jaakko H. :"Elämä on yhtä CV:n täyttämistä jo pienestä pitäen..."

Toivottavasti ei. Tiedän yhden 90-luvun yläasteikäisen, jonka roskakorista oli löytynyt lukematon määrä käsinkirjoitettuja lappuja, joissa oli lukenut "Minusta tulee insinööri". Löytö tehtiin sen jälkeen, kun hän meni ja tappoi itsensä hukuttautumalla paikalliseen jokeen.

Tuula Saskia

J. Heinimäki,

peruskoulu synnytti suuria ongelmia koululaitokseen.

Pääasiallisesti järjestelmä vahingoitti lahjakkaimmimpia oppilaita.

Heidät jätettiin tuuliajoille, koska silloinen ajatusmalli oli se, että

he hoitavat itsensä.

Lapseni koulun rehtori totesi:

Meidän tehtävämme on alaneljännes, yläneljännes selviää itse.

Tämän siis sanoi koulun rehtori.

Katsotko nyt asetelmaa hiukan kapea-alaisesti tai ulkoa?

Karl Marx

Heinimäki kirjoitti:
"Lukioiden kohdalla rankkaus on vielä rankempaa. Hyvämaineiseen erikoislukioon päästäkseen lapset alkavat kerätä harrastuspisteitä jo alakouluikäisinä. Tai siis heidän vanhempansa kerätyttävät harrastuspisteitä. Elämä on yhtä CV:n täyttämistä jo pienestä pitäen."

Missä näin tehdään? Itse ainakin olen ymmärtänyt, että lukioon mennään lukuaineiden keskiarvolla? Olenko ymmärtänyt jotain väärin vai?

Markku Salmela

Huomaa edellä "Hyvämaineiseen erikoislukioon"

Vaikkapa urheilu-, kuvataide- tai musiikki- painotteisiin erikoislukioihin ei ole mahdollista päästä vain lukuaineiden keskiarvon avulla, pitää lisäksi olla näyttöjä ja kykyjä ja joissakin tilanteissa on eduksi tuntea oikeita henkilöitä ja asua oikealla asuinalueella/paikkakunnalla.

Jari-Matti Mäkelä

Ihmeellinen ylistyspuhe. Kaikille yhteinen verovaroin maksettu koulutus on toki arvokas asia ja osoittautunut toimivaksi, mutta kai sitä kritisoida saa?

Oletko tosiaan sitä mieltä, että Pisa-tulokset antavat oikeasti viitteitä esim. siitä, että suomalaiset ovat erityisen matemaattisia tai lahjakkaita tässä aineessa? Olen lukenut ainetta hiukan yli pitkän sivuaineen verran yliopistossa, ja tältä pohjalta pakko sanoa, että Pisa-tulos kertoo lähinnä luetun ymmärtämisestä ja arkimatematiikasta esim. hedelmätiskin äärellä, piensijoituksia tehdessä, harrastellessa puutöitä tai koodatessa yksinkertaisia videopelejä. Testi on aika kaukaisesti yhteydessä siihen abstraktiin ajatteluun, jota ala ja sen sovellukset (tietojenkäsittelytiede jne.) käyttävät. Veikkaan, että metriikoiden kehittyessä suomalaisten tulos tulee suhteellisesti laskemaan.

Peruskoulun muonitukseen liittyvät säästötoimet ovat ainakin pistäneet ajattelemaan, uskaltaako sellaista vähäravinteista lisäainemössöä tarjota joskus omille lapsilleen.

Peruskoulun ansiota voi tosiaan olla se, että jokaisen kielitaito englanniksi on vähintäänkin välttävä, mutta relevantti ammatillinen osaaminen on aika paljon muiden kanavien ansiota, pääasiassa tietotekniikan ja television ja muun länsimaisen kulttuurin. Formulakuskiesimerkki on vähintäänkin typerä -- osa kuskeista ei puhu tiedotustilanteissa edes välttävää englantia ja tuskin kielitaito on ko. ammattiin edes mikään vaatimus.

Koulu myös suhtautuu tietotekniikan käyttöön naiivisti. Vaihtoehtoina nähdään kaiken tekeminen väkisin ilman tietokonetta tai väkisin tietokoneen kanssa. Jossain vaiheessa koulun tehtävä olisi ollut opettaa käytön perusteet, mutta nykyään tietotekniikka on lyönyt niin pahasti läpi kaikkialla (paitsi ehkä köyhimpien kotioloissa), että opetuksen tason vaatimukset ovat nousseet paljon. On jotenkin noloa, että aina ikäluokasta riippumatta joku näppärä nuori poika on aina opettajaa fiksumpi ja korjaa systeemit, jos tulee ongelmia. Tähänhän monesti joutuu menemään. Ylioppilaskirjoitukset on viimeinen virallinen kynätentti, jonka jälkeen pääosa kirjoittamisesta tehdään tietotekniikalla kuten työelämässäkin.

Kyllä minusta tasapäistävä vaikutus on erittäin totta. Omakohtainen kokemus taas sanoo, että koulun liika helppous osalle oppilaista vähentää motivaatiota eikä edistä hyviä opiskelumetodeita. Osa joutuu opiskelemaan esim. lukutekniikoita ensimmäisen kerran vasta korkeakoulun pääsykokeisiin tai jopa myöhemmin, kandidaatin tai maisterin työtä tehdessä, koska aiemmat työmäärät eivät tuottaneet juuri minkäänlaisia kognitiivisia haasteita. Mainitsemani esimerkki tietotekniikan osaamisesta myös puhuu tasapäistävää opetusta vastaan. Jos esim. 90% koulun aloittavista tai kuitenkin melko nuorista osaa perusteet nykytietotekniikasta, mutta 10% ei ole ikinä koskenut tietokoneeseen, 90% mahdollisesti joutuu koko opiskelun ajan (toki parempiosaiset oppivat myös koko ajan lisää kotona) kertaamaan samat triviaalit asiat oppimatta mitään samalla kun loppuosa koittaa saada parempiosaisia kiinni osaamisessa, tässä kuitenkaan aina onnistumatta.

Henri Tuhola

Sun kommenttiis on vähän hankala vastata kunnolla kun siinä on varmaan kolme tai neljä eri aihetta. Yritetään nyt silti kun kaverini heitti linkin juttuun.

Arvelin ettei ikäistäni nuorisoa tarvinnut kouluttaa tietotekniikan suhteen, mutta vähitellen olen alkanut epäilemään aina vain enemmän olisiko IT-kursseille sittenkin oikeata tarvetta.

En ole varma kuinka moni katsoo wikipediasta asioita sen sijaan että vaivautuvat esittämään kysymyksen jollekkin. Opetan tätä tapaa kuitenkin jos kyselevät asioita joiden tiedän löytäväni netistä hakemalla. Tiedän ettei se ydinny itsestään käytännöksi.

Tuohon peruskoulun muonitukseen asiaa.. Ideoin isäni kanssa automaattisen ulkofileleikkaajan ja pihvinpaistajan. Tuommoisen laitteen tarkoitus olisi valmistaa paikan päällä hyvin suurelle joukolle korkealaatuisia paistettuja sian ulkofilepihvejä. En vain ole varma tykästyisivätkö mukulat ranteenpaksuisesta lihapötköstä koneellisesti leikattuihin ja liiskattuihin pippurimausteseoksella paistettuihin lättyihin vaikka ne ovatkin tälleen pala miesten mieluista lounasateriaa.

Tuula Saskia

Kirjoittaja kommentoi nykyhetkeä.

Oma kommentini koski vaihetta, jolloin peruskoulu luopui tasokursseista.

Tasokurssit olivat ilmeinen poliittinen myrkky.

Jokainen opettaja tietää, että lapset ovat erilaisia.

Jokainen lapsikin tietää, että näin on.

Peruskoulun ideologia ei sitä tunnustanut.

Käyttäjän timoelonen kuva
Timo Elonen

Tuntuu kaupungilla siltä, että erityislahjakkuuksia ja poikkeavia neroja on joka toisella vanhemmalla. Peruskoulu vaan ei huomioi heitä.

Tuula Saskia

Voi ei, noin toivoton vastaus!

Käyttäjän jaakkoheinimaki kuva
Jaakko Heinimäki

Minusta siinä ei ole mitään noloa, että luokassa on tietotekniikassa opettajaa näppärämpi oppilas, kyllä fiksu opettaja osaa ottaa siitä ilon irti, myös pedagogisessa mielessä.

Perusopetuksen opetussuunnitelmassa, löytyy tuolta:
http://www02.oph.fi/ops/perusopetus/pops_web.pdf
korostuu erilaisten oppijoiden huomioiminen - eikä "erilainen oppija" kaiketi ole pelkkä eufemismi entisaikain apukoululaiselle, se tarkoittaa myös heitä, jotka oppivat nopeammin kuin toiset.

Olen itse ollut seuraamassa matematiikan oppituntia helsinkiläisessä peruskoulussa, jossa on yhdistetty samaan ryhmään nopeat ja hitaat oppijat. Ne oppilaat, joille matikka on keskimääräistä helpompaa, jeesaavat luokassa niitä, joille se on keskimääräistä vaikeampaa. Homma toimi minun mielestäni hienosti.

Ja mitä formulakuskien kielitaitoon tulee, niin kyllä ne puhuvat vähintään välttävää enkkua. Selvästi parempaa kuin vaikkapa peruskoulua käymätön presidentti Paasikivi: http://www.youtube.com/watch?v=oy1AS41ecHk

Tuula Saskia

Hyvä Jaakko H,

koit myönteisenä helsinkiläisen peruskoulun matematiikkatunnin. Siellä ns. nopeat oppijat auttoivat ns. hitaita.

Olen eri mieltä.

Vanhemmat eivät oleta lastensa toimivan tukiopettajina , vaan oppivan uutta resurssiensa mukaan.

Skenaariosi merkitsisi tilannetta, jossa teoreettista lahjakkuutta heitettäisiin roskakoriin optimaalisina oppivuosina.

Se nyt ei ole viisasta. Kaikkea lahjakkuutta, erityisesti älyllistä aktiivisuutta, tulee kannustaa ja kehittää nuoresta pitäen.

Tämän pitäisi olla jokaiselle selvää.

Käyttäjän atsoeerikainen kuva
Atso Eerikäinen

Suomessa alkaa paluu vanhaan hyvään aikaan, jolloin oppikoululaiset välttääkseen ehdot tai luokalle jäämisen ottivat yksityistunteja ainakin kielissä ja työllistivät virkeitä eläkeläisopettajia.

Toisaalta Suomessa on kautta aikojen ollut preppauskursseja eliittitiedekuntiin pääsemiseksi, kuten lääketieteelliseen.

Täällä Japanissa kilpailu pääsemisestä parhaimpiin kouluihin ja yliopistoihin alkaa jo lastentarhasta. Tietyt lastentarhat takaavat putken Tokion yliopistoon. Sinne pääsy vaatii rahaa, rahaa, ja rahaa, mutta tietysti myös hyviä aivoja.

Keskivertokansalaisten lapset saavat tyytyä kilpailemaan ensiksi pääsystä parempaan keskikouluun (peruskoulun yläaste). Sitä varten on mentävä iltaisin, lauantaisin ja sunnuntaisin juku-kouluun (rinnakkaiskouluun). Hyvään lukioon pääsemiseksi on mentävä entistä parempaan juku-kouluun jne.

Ne, jotka eivät pysty tähän kilpajuoksuun tai vanhemmilla ei ole varaa, käyvät ilmaisen peruskoulun ja menevät ammattikouluihin tai pätkätöihin.

Kun kysyin tyttären tyttäreltä, miksi hän käy juku-koulua, vaikka pärjäisi ihan hyvin ilman sitäkin, hän vastasi: "Koska paras kaverinikin käy sitä, ja sitä paitsi siellä on tosi hyvä opettaja ja oppii ymmärtämään asioita paljon paremmin." (Kummallista, vaikka hänen tuleva keskikoulunsa on vain noin minuutin kävelymatkan päässä kotoa, hän haluaa mennä parempaan kouluun, jonne matka kestää yli tunnin.)

Tosi on. Japanin yleisissä kouluissa luokassa on vähintään 40 oppilasta, kun juku-koulussa korkeintaan 10 oppilasta. Kummassa oppii paremmin, ei ole vaikea arvata.

Siitä vaan perustamaan maksullisia rinnakkaiskouluja Suomeenkin. Ne eivät tarvitse mammuttirakennuksia, vaan esim. tyhjilleen jääneen toimiston tilat. Moni opettaja mielellään ryhtyisi yrittäjäksi kimpassa päästäkseen pois nykyisen kaltaisesta koulusysteemistä,jossa kunnat rahaa säästääkseen panevat lapset luokkiin, joissa on 40 oppilasta eikä kukaan opi mitään muuta kuin toisiaan kiusaamaan.

Toimituksen poiminnat