Kuuntele kolumni kirjoittajan itsensä lukemana
YLE Areenasta.
Voisiko pahan puhumista välttää?
Tänään on laskiaistiistai. Eletään siis kevään kuuminta karnevaalisesonkia. Ymmärrettävistä syistä meillä päin ei paljon napa paljaana tico ticoa vedetä. Rajuhko pulkkamäki ja kermaa tursuava pulla korvaavat kuuman etelän villin menon.
Tästä alkaa pääsiäispaasto. Monet kristityt valmistautuvat ottamaan pääsiäisen vastaan tekemällä elämästä mahdollisimman yksinkertaista. Seitsemän viikkoa itsensä tutkimista, vaatimatonta elämää. Katumusta ja suunnan tarkistamista.
Ruokavalion yksinkertaistaminen paaston ajaksi ei ole itsetarkoitus. Ruokapaaston alkuperäinen tarkoitus oli vähentää kotihommiin käytettyä aikaa rukouksen ja itsetutkiskelun hyväksi.
Siinä mielessä mikropizzat ovat oivallisempaa paastoruokaa kuin trendikkäiden henkisyyslehtien monimutkaisilla resepteillä kokattu paastogourmet.
Paaston tarkoituksena on opiskella sitä, mikä tässä elämässä lopulta on niin tärkeätä, että eläminen ilman sitä olisi kuolemaakin pahempaa.
Aika harvan tarvehierarkiassa dallaspullat, alkoholi, tupakka tai makeiset kuuluvat siihen kategoriaan. Moni tietää sen, mutta moniko sen myös tuntee? Siinä taitaa olla yksi paaston pointsi. Oppia tuntemalla.
Nälän sietäminen opettaa myös muistamaan niitä, jotka oikeasti elävät puutteessa. Köyhiä ei tarvitse etsiä sieltä missä pippuri kasvaa. Suomessakin nähdään nälkää, eikä kysymys ole vain uusavuttomuudesta.
Ja mitä sitten vaikka olisikin? Ammattilaiset tietävät, että monet lapset eivät saa viikonloppuisin lämpimiä aterioita. On aivan sama, johtuuko nälkä köyhyydestä, avuttomuudesta tai välinpitämättömyydestä. Se on silti nälkää.
Houkutusten kukistaminen ja itsensä piinaaminen muistuttavat enemmän urheilusuoritusta kuin paastoa sanan hengellisessä mielessä.
Jos syntisen lihan kurittaminen olisi paaston tärkein asia, kannattaisi kokeilla mahdollisimman rasvaisia ruokia, paljon viinaa ja tupakkaa ynnä ylenpalttisia annoksia sekä sallittuja että kiellettyjä lisäaineita. Johan saisi tomumaja kyytiä.
Pikemminkin kuin viikkokausia kestävää nälän suorittamista tai itsetarkoituksellista huonoa oloa, kristillinen paastokilvoitus merkitsee jakamisen läksyä: meidän on opittava jakamaan omastamme, mikäli aiomme jatkaa elämää tällä planeetalla. Meidän on opittava tulemaan vähemmällä toimeen. Meidän on harjoiteltava sitä. Kreikan sana askesis merkitsi alun perin treenaamista.
Eikä jakaminen tarkoita vain turhasta luopumista. Se tarkoittaa niin rajua diiliä, että meidän on tasattava paitsi rikkaus ja hyvinvointi, myös maailman köyhyys ja kurjuus. Meidän hyvinvoivien olisi saatava niskaamme enemmän hätää, sillä ihmiskunnan hätä on yhteistä. Se kuuluu meille.
Meidän on jaettava hyvää ja otettava vastikkeeksi pahaa, sillä niin on oikein.
300-luvulla elänyt syyrialainen munkki nimeltään Efraim laati paastorukouksen, josta on tullut klassikko. Lyhyessä rukouksessa pyydetään, että Jumala, elämäni valtias, estäisi minusta ”laiskuuden, velttouden, vallanhimon ja turhanpuhumisen hengen” ja antaisi ”sielun puhtauden, nöyryyden, kärsivällisyyden ja rakkauden hengen”.
Kristikunnan kuuluisimmassa paastorukouksessa ei ole sanaakaan makkaroista, piirakoista, leivoksista, kahvista, alkoholista, tupakasta tai suklaasta. Sen sijaan siinä puhutaan vallanhimosta, turhanpuhumisesta ja lähimmäisen tuomitsemisesta.
Voisi kokeilla vaikka turhasta puheesta paastoamista. Sanoisi vain välttämättömimmät.
Tai jos tuntuu liian vaikealta luopua aivan kaikesta turhasta puheesta, niin voisiko yrittää välttää edes pahan puhumista?
Neljänkymmenen päivän urakka: puhua toisista ihmisistä pelkkää hyvää. Ei pahaa sanaa. Koskee myös nettikirjoittelua. Paastoprojektin voisi viedä jopa niin pitkälle, että alkaisi puhua toisista hyvää selän takanaa. Se lienee hyvän puhumisen vaikein muoto.
Kilvoittelukertoimia voi halutessaan vieläkin nostaa: ei ainoastaan puhu hyvää vaan myös selittää toisten törttöilyt parhain päin. Ihan Lutherin katekismuksen kahdeksannen käskyn selityksen hengessä. Luultavasti sellainen iskisi Efraimin paastorukouksen muihinkin kartettaviin henkiin, varsinkin vallanhimon henkeen.
En nyt tarkoita mitään maireata mielistelyä tai alentuvaa mukahyvän puhumista. Tarkoitan oman ajattelun virittämistä hyvän näkemiseen toisessa.
Siinä voi kyllä herätä se kiusallinen kysymys, että miksi tällainen touhu pitäisi rajoittaa vain muutamaan viikkoon vuodessa.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Hyvä saarna. Eivät osaa käyttäytyä edes netissä,ja ovat lihavia kuin lihapullat nämä suomalaiset lutherilaiset. Mie olen aivan sammaa mieltä. Paitti, että maailmantilannetta mie en jaksa hunteerata. Miettikööt, joilla on isompi pää...ei se meikäläisen hunteerauksilla siittä siihen parane.
Vaan, eikös se sakemannikin ollut aika pullero...vai oliko se asu vain jotenkin leventävää mallia...
Hyvä saarna kieltämättä, mutta jollain tavalla niin autuaan tekopyhä. Itse ev.lut. kirkko ei elä niinkuin opettaa, joten siitä eteenpäin kirkonpalvelijain suullakin lausutut, vuodesta toiseen toistuvat samat latteudet alkavat jo hitusen kyllästyttää.
Merkillepantavinta on kuitenkin se, että tämä koko ajatusrakennelma perustuu aikamoiseen kasaan muinaisia uskomuksia ja niiden päälle rakennettuja selityksiä. Paastoaminen on lainattu juutalaisuudsta, ja sille on vain annettu muutama lisämerkitys. Mitä modernimpaan aikaan tullaan, sitä uudempia lisämerkityksiä keksitään, mutta koko homman juuri lienee taikauskoisen ja typerän nomadikansan aavikkoelämässä ja jumalanpelossa, jossa varmaan ylimääräinen ruoka uhrattiin jumalalle ja ihmiset näkivät nälkää lepyttääkseen jumalan. Tämä siis jo ennen kirjoitettua VT:a.
Uskonnot pitäisi kieltää tai rajoittaa pois julkisesta elämästä. Ihminen etsiköön itse Jumalaa, ja jos sitten sattuu löytämään sopivan viiteryhmän jostakin uskontokunnasta, niin menköön sinne. Mutta latteuksia kolumnina kirjoittava pappi on liikaa.
Jaakko Heinimäen kunniaksi on luettava esiintyminen Tuomas Enbusken ohjelmassa Sivistyksen käsikirja. Herätti ajatuksia!
Valitettavasti kirjailija Heinimäki ei saanut sivistyksen huntuun pukeutuneen pilkkaaja Tuomas Enbusken ohjelmassa esille yhtään raamatullista ilmoitusta Jeesuksesta, Herrastamme.Vai kerroitko Jaakko jossakin välissä esim. Jeesuksen sanat:"Minä elän aina ja iankaikkisesti ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet".Miksi Pyhän Hengen voima ja rakkaus hukkuvia sieluja kohtaan puuttui?
Kuuliko joku kirjailija Heinämäen kertovan sivistyksen kaapuun pukeutuneelle pilkkaja Enbuskelle:" Esim. Vanhan Testamentin uhrijärjestelmän merkitys oli siinä että niiden välityksellä voitiin lähestyä salattua Jumalaa. Syntinen ja syyllinen ihminen tarvitsi keinon jonka avulla lähestyä salattua Jumalaa. Ja Kaikkivaltias itse tarjosi tämän mahdollisuuden antamalla tarkat ohjeet mm. uhreista.
Myös monet Mooseksen antamat säädökset liittyvät senhetkiseen elämäntilanteeseen ja kulttuuriin ja niidenkin eräänä tarkoituksena oli varjella luvattua maata kohti vaeltavan kansan sekoittumista epäjumalanpalvelua ja irstautta harjoittavien pakanakansojen joukkoon."
UT:n mukaan Jumala Jeesuksessa vetää syntisiä sieluja puoleensa ja kutsuu heitä parannukseen syntielämästä ja helvettiin johtavalta tieltä. Sanoohan elävä Herra:"Iankaikkisella rakkaudella olen sinua rakastanut, sentähden olen vetänyt sinua puoleeni armosta"
Herra etsii vääriä todistajia, jotka pahansuopaisuuttaan parjaavat lähimmäisiään. Hän etsii pelleiksi heittäytyviä pappejakin. Jeesus etsii kateellisia, jotka pistävät heikkoja lähimmäisiään sanansa miekalla. Ahneita, jotka etsivät väärää voittoa katoavan maailman rikkauksista. Väärän rauhan etsijöitä, jotka omalla voimallaan yrittävät rakentaa elämästään paratiisia Saatanan hallussa olevaan maailmaan.
Sinua, ainoan leiviskäsi maahan kätkenyttä surutonta syntistä, ks Matt.25:14-32, laupeuden Jumala etsii. Herramme odottaa sinulta totisen parannuksen tekemistä niin että vapautuisit rauhattomuutesi ikeestä ja syntielämäsi aiheuttamista raskaista taakoista.
Elävä Herra odottaa Hänen luokseen palaavalta tuhlaajapojalta tai tyttäreltä vilpitöntä tunnustusta:”Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta
vastaan ja sinun edessäsi."
Ehkä sinä tuhlaajapoika tai tytär, nouset lokaisesta synnin liejusta ja tunnustat syntisi Jeesukselle hauretta harjoittaneen ex-pres. Bill. Clintonin tavoin:"Tein väärin tein syntiä."
Silloin sinua odottava Isä järjestää uudestisyntymisesi kunniaksi suuren tervetuliaisjuhlan,ks.Luuk.15.
Mikko Lahti
saarnaaja
http://www.pp.kpnet.fi/mila
Paastosta. Toki olisi ollut suotavaa että reformaation jälkeläiset eivät olisi jättäneet niin monia kristillisen uskon kannalta tärkeitä aspekteja, kuten paasto, joviaalisti uskovan tahdon tai maybe korkeakirkollisen mielenkiinnostumisen varaan, vaan olisivat pitäneet niitä selvemmin, autoritaarisemmin esillä. Mutta arvokas bloggaus aiheesta kutakuinkin siitä huolimatta.
Ja mitä tulee Jaakon, aivan kertakaikkisen, pedanttiin "Jeesuksen TOP 10 -listauksiin, koti, uskoa ja isänmaata koskien, voin varsin hyvin ymmärtää Jaakon lotjautuksen pääasiassa anti-koodelaisena ulostulona. Ja sitähän se olkin, eiv vaan?
Näyttäisi olevan lisääntyvästi evidenssiä siitäkin, että pelkkä hyvän ajatteleminen toisesta ihmisestä jotenkin välittyy - nurkan takaa?
Tiedeyhteisö tutkii tätä avaamaansa pandoran lipasta nimellä "esirukous-efekti".
Suosittelen lämpimästi, kun nyt sattuu nuo vaalitkin päivään, jona Jeesus aasilla ratsasti Jerusalemiin.
Eikö se ole ihan muinaissuomalainen tapa, että ajatellaan kyllä hyvääkin, vaan ei ikinä tunnusteta ;).
Haudalla voidaan sitten muutama väkinäinen sana lausua....jos pystytään. Mie en sielläkään, lausun vain jotain muodollista.
Vai ratsastiko 'aasi' aasilla, se synagogassa riehunut kapinallinen jätkä?
Ensimmäisenä pääsiäisenä Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin. Nykyisin aasit ratsastavat Jeesuksella parlamentteihin.
Poliitikot ratsastavat aaseilla Arkadianmäen temppelivaaleihin uhraamaan rasvaa ja syrjäytyneiden nuorten verta sekä tietysti helpottamaan varakkaiden jumalien verotusta.
Kiintoisaa!
Jos katsoo viholliskuvallista vaalikampanjointia, niin se ei taida aina tuottaa toivottua tulosta. Esim. PS-puolueen nyt vielä vain mielipidemittauksissa näkyvä kannatuslisäys taitaa perustua kohtalaiselta osaltaan heistä maalattujen viholliskuvien sivuvaikutukseen.
Ehkä ei ihan vain kilpailijoita kehumallakaan vaaleissa pärjää, mutta ... ehkä henkilötasolla voi antaa tunnustusta kilpailijoille. Varsinkin, jos kerta vain ajatteleminenkin riittää?
Heistä maalattujen viholliskuvien?
Ei totuudenpuhuminen ole pahanpuhumista.
Kun toteaa asioita niin se ei ole mitään pahanpuhumista.
Pahat puheet on perättömiä juoruja. Ne on valetta ja tahallista mustamaalaamista. Jos viitsisit tai jaksaisit paneutua asiaan, voisit lukea mitä Timo Soini on erittäin aktiivinen ilkkumaan muiden vahingoille ja lisäksi puhuu usein ihan perättömiä. Hän on senverran konkaripolitikko ettei julkene ihan mitä tahansa mottipäisiä julkisuudessa huudella, mutta rimaa hipoen hiinä ja hiinä menee. Lupailee perättömiä ja peruu puheensa. Pyörtää jatkuvasti niin omia puheitaan kuin myös selittelee Perussuomalaisten ehdokkaiden mokia, suoria valeita ja muiden haukkumista, pahan puhumista.
Totuus on se että sellasellekin pahanpuhumiselle on puoltajansa ja kannattajansa.
Olen itse vsemmistolainen. Kovassa kurssissa on kaikkien vasemmistolaistenkin haukkuminen. Syyttäminen stalinistiksi, väittäminen menneen neuvostoliiton ihailijoiksi. Nimitellään kommunistiksi jokaista, joka avoimesti kertoo olevansa vasemmistolainen, se on tänäpäivänä yleistä, sitä tekee ehkä 90% kaikista? Tai ainakin yli puolet, valtaosa suomalaisista.
Ei valtaenemmistöä totuus kiinnosta. Ei ainakaan tänäpäivänä. Ihmiset puhuu tolkuttomasti pahaa.
Hyvin sillä näyttää pärjäävän.
Ja Pyh!
Kärsimyksessä ei ole mitään hohtoa, hyvän olon saa kärsimättäkin.
Laiskuus, itsekkyys ja ahneus ovat hyveitä. Ne ovat niitä ihmisen liikkeelle panevia voimia, ne saavat kehittämään uutta. Niitä pitää vaalia ja ohjata rakentavaan toimintaan rikkovan sijasta.
Laiska ihminen pystyy uskomattomiin suorituksiin jotta pääsis vähän helpomalla. Ahkera lapioi innolla hiekkaa kasasta toiseen ja takasisin, laiska keksii siihen kaivinkoneen.
Myös näennäisesti epäitsekäs toimita on itsekästä. Paastonkärsijä kuvittelee että saa sittä sitten kirkkaaman kruunun. Urheilia treenatessaan toivoo hyviä tuloksia ja palkintoja. Vapaaehtoistyöntekiä jaa joko siitä kiksejä, ja tai toivoo että tulevaisuus on parempi.
Ahneus laittaa ihmisen haluamaan itselleen kaikenlaista, kun hän tätä hankkii, niin osa syntyvästä arvonlisästä voidaa ohjata verotuksella yheiseksi hyväksi.
Taas meitä gramofonin neulalla rokotettuja aspergeroireisia syyllistetään :(
"Kun yhteen suuntaan kumartaa niin toiseen pyllistää".
Parempi kun ei lausu lähimmäisestään mitään ja puhuu vaan säistä ja niistä rajuista pulkkamäistä. ;)
Joka kerta kun korostaa tietynsorttista ihmistyyppiä ja rupee neuvoon muita, tulee puhuneeksi (rivien välissä) pahaa, loukanneeksi jotakuta.
Kaikella hyvällä vaikka jo ehdinkin suivaantua niin että meinasin repiä ostamani oudon hartauskirjan tässä taannoin.
Paasto ei ole kristillinen, se kuuluu juutalaisiin perinnäissääntöihin, jotka evankeliumi mitätöi.
Jesaja kirjoittaa paastosta.
Nuhtelua:
" Tällainenko on paasto, johon minä mielistyn, se päivä, jona ihminen kurittaa itseänsä?
Jos kallistaa päänsä kuin kaisla
ja makaa säkissä ja tuhassa,
sitäkö sinä sanot paastoksi ja päiväksi,
joka on Herralle otollinen. "
Oikeasta (oikeammasta ) Jesaja kirjoittaa .
"Eikö tämä ole paasto johon minä mielistyn:
Että avaatte vääryyden siteet,
irrotatte ikeen nuorat,
ja päästätte sorretut vapaiksi,
että särjette kaikki ikeet.
Eikö tämä, että taitat leipäsi isoavalle, viet kurjat kulkijat huoneeseesi, kun näet alastoman vaatetat hänet, etkä kätkeydy siltä, joka on omaa lihaasi.
Silloin sinun valkeutesi puhkeaa esiin niinkuin aamurusko ja haavasi kasvavat nopeasti umpeen.
Sinun vanhurskautesi käy sinun edelläsi,
ja Jumalan kunnia seuraa suojanasi.
Silloin sinä rukoilet ja Herra vastaa, sinä huudat ja hän sanoo: " Katso tässä minä olen".
Jos sinä keskuudestasi poistat ikeen. SORMELLA OSOITTELUN JA VÄÄRYYDEN PUHUMISEN, jos tarjoat elannostasi isoavalle ja ravitset vaivatun sielun,
niin valkeus koittaa sinulle pimeydessä,
ja sinun pilkkopimeäsi on niinkuin keskipäivä.
Ja Herra johdattaa sinua alati, ja ravitsee sinun sielusi kuivissa erämaissa, hän vahvistaa sinun luusi ja sinä olet oleva niinkuin runsaasti kasteltu puutarha, niinkuin lähde, josta vesi ei koskaan puutu"
Loistava lainaus, mutta evankeliumi ja kristinusko ei todellakaan mitätöi Vanhan Testamentin sanomaa vaan täydentää sen.
Jeesus itse paastosi erämaassa. Jeesuksen opetuslapet eivät paastonneet niinä aikoina, joina seurailivat Jeesusta, mutta Jeesus antoi tähän selkeän selvityksen ja kertoi että paaston ajat tulevat vielä.
Ja koko Uusi testamentti nimenomaan on siteeraamasi Jesajalaisen ajattelun hengessä, eli kohti uskon todellisia merkityksiä, irti muotohurskaudesta ja sääntöjen noudattamista niiden itsensä vuoksi jne.
Jeesuksen ja Jesajan välillä on niin selvä yhteys, että täytyy todella antaumuksella laitta pipo silmille ettei sitä näe!
Loistava tekstivalinta Jesajasta!
Jesajassa Herra ( Adonai) ei tarkoita Jeesusta, vaan Jumalaa.
" Ennen minua ei ole luotu yhtäkään Jumalaa, eikä minun jälkeeni toista tule.
Minä, minä olen Herra,
eikä ole muuta pelastajaa kuin minä.
Täst'edeskin minä olen sama.
Ei kukaan voi pelastaa minun kädestäni;
minkä minä teen, kuka sen peruuttaa.
Minä olen ensimmäinen ja minä olen viimeinen,
ja paitsi minua, ei ole yhtäkään Jumalaa."
" Ei ole muuta pelastuskalliota.
Minä en ketään tunne."
-----
" Jumalankuvien tekijät ovat turhia kaikki tyynni,
eivätkä nuo heidän rakkaansa mitään auta;
niiden todistajat eivät tiedä mitään
ja niin he joutuvat häpeään. "
----
Ei meillä ole mitään oikeutta arvostella juutalaisten muotomenoja, meillä palvotaan jumalana juutalaista miestä, jonka lihaa ja verta pitää syödä muotomenona, vaikka Raamattu kieltää kaiken verensyönnin.
Jokaisena pääsiäisenä ovat juutalaisen ihmis-jumalan kidutus ja uhrijuhlat muotomenoina, vaikka Raamattu kieltää ankarasti ihmisuhrit.
Jokaisen kirkon seinällä riippuu maalaus ristiinnaulitusta, kodeissa ovat seinillä krusifiksit. On seimen-lapsi-jumala--vauvana, joka pissii ja kakkii, paaveilla on vauvanukke vaunuissa ja jumalan-synnyttäjä äiti katonrajassa, vaikka Raamattu kieltää kuvien tekemisen siitä mikä on ylhäällä. Eikä Jumalaa ole kukaan synnyttänyt.
Jeesusta palvotaan muotomenoin, vaikka Raamattu sanoo: " Älä pidä muita jumalia minun rinnallani."
Näitä muotomenoja/rituaaleja ja kapinointia en ymmärrä ollenkaan, ne ovat liian ulkoisia, ulkokultaisia ja kuvallisia....Henki eli Jumala puuttuu.
Hienoja ajatuksia! Paasto on aina ollut vähän turhan monimerkityksinen... merkitys katoaa niin. Tästä evästä.
Pahan puhumisella on rajansa - mutta missä?
Milloin puhutaan yleisestä ongelmasta parannuskeinojen keksimiseksi / milloin puhutaan pahaa yksityisestä ihmisestä, tai ihmisryhmästä?
Mitä tehdä, kun vainoharhaisuuteen sairastunut ihminen levittelee pahoja puheita toisista ihmisistä - eivätkä vieraat tiedä hänen sairaudestaan?
Jne.
Kyllä se on hyvä se Heinimäen Jaakko. Vaalien alla vetoaa sieluuni puhuakseni pelkkää hyvää ihmisistä joista hyvän löytäminen edellyttää kovaa työtä.
Sovitaanko että kun näen hyvän poliitikon, puhun hänestä hyvää. Ja kun näen poliitikon, puhun hänestä niin totta kuin osaan. Mutta informaatioähkyyn puheen rajoittaminen on ihan hyvä vaihtoehto.
" Voisi kokeilla vaikka turhasta puheesta paastoamista. Sanoisi vain välttämättömimmät.
Tai jos tuntuu liian vaikealta luopua aivan kaikesta turhasta puheesta, niin voisiko yrittää välttää edes pahan puhumista?
Neljänkymmenen päivän urakka: puhua toisista ihmisistä pelkkää hyvää. Ei pahaa sanaa. Koskee myös nettikirjoittelua. Paastoprojektin voisi viedä jopa niin pitkälle, että alkaisi puhua toisista hyvää selän takanaa. Se lienee hyvän puhumisen vaikein muoto.
Kilvoittelukertoimia voi halutessaan vieläkin nostaa: ei ainoastaan puhu hyvää vaan myös selittää toisten törttöilyt parhain päin. Ihan Lutherin katekismuksen kahdeksannen käskyn selityksen hengessä. Luultavasti sellainen iskisi Efraimin paastorukouksen muihinkin kartettaviin henkiin, varsinkin vallanhimon henkeen. "
Ei käy.
Pahasta puhuminen on niitä vältäämättömiä!
Jos siitä ei puhuta, niin stiä HYSSYTELLÄÄN, ja sitä on tehty YLI KAIKKIEN TARPEIDEN mm. Suomen politikkassa, Suomen TIETEESTÄ puhumattakaan!
Pahasta puhuminen ja pahan puhuminen ovat kaksi eri asiaa.
" Pahasta puhuminen ja pahan puhuminen ovat kaksi eri asiaa. "
Ei siitä pahasta oikein muutakaan voi puhua kuin pahaa ainakaan silloin, jos se tieteen nimissä tehtynä rinnastuu juridisesti jatkettuun murhaan, ja on näin ollen myös kansainvälinen rikos. Kansainvälinen laki velvoitta henkensäkin uhalla olemaan tottelematta ja paljastamaan tällaisen, missä vain tällaista huomaa. Hallituksen päinvastainen käsky ei ole laillinen peruste myötäilylle. Tieteen välityksellä tehdyssä joukkomurhaan rinnastetavassa puoskaroinnissa ei tarvitse välttämättä olla ainoatakaan todistettua toteutunutta ruumista. Kiinassa putosivat ensimmäiset päät, laillisesti, melamiinimaidosta nimellä joukkomurha, kun uhreja oli yksi.
Mä voisin aloittaa vasta vaalien jälkeen hyvän puhumisen.. Mutta vois sitä rajoittaa muitten silmille hyppimistä. Hurs-kastelemaan minusta ei ole.
Jos kuulee pahaa puhuttavan toisesta,niin paha kannattaa pysäyttää itseen,ei jatkaa sitä enää eteenpäin.
Hyvä kirjoitus! Kiitos Jaakko ja hyvää pääsiäisen paaston aikaa!
Kristillinen ammattitauti on pahan puhuminen juutalaisista, fariseuksista ja kirjanoppineista, evankeliumin opastuksella.
Se on aivopesty itsestään selvyys johon kukaan ei osaa edes kiinnittää huomiota. Pahenpaa puhumista ja sormella osoittelua ei olekkaan kuin evankeliumin kirjotukset.
Kuinka niistä päästään?
Pitääkö juutalaisten odottaa maailman tappiin Messiasta, koska luvattu on että hän ottaa pois kansansa häväistyksen = herjaus, kaikesta maasta.
" Ja hän hävittää tällä vuorella verhon, joka verhoaa kaikki kansat ja peiton joka peittää kaikki kansakunnat. "
" Ja hän ottaa pois kansansa häväistyksen kaikesta maasta. "
Kristityt opettavat, että peitto on juutalaisten silmillä, mutta kuten kirjoituksesta näkyy, siinä puhutaan kansakunnista, kaikista kansoista, ei juutalaisista.
"Neljänkymmenen päivän urakka: puhua toisista ihmisistä pelkkää hyvää. Ei pahaa sanaa. Koskee myös nettikirjoittelua. Paastoprojektin voisi viedä jopa niin pitkälle, että alkaisi puhua toisista hyvää selän takanaa."
Kylläpä nyt pistit pappi pahan!
Suomalaisethan tukehtuvat jo nyt sosiaaliseen stressiin siitä, että mistään ei voi puhua suoraan. Sitäkö pitäisi vielä jalostaa suoran mielipiteen ja itseilmaisun hengellisellä paastoamisella?
Ilmaisupaastoko puhdistaisi ihmisiä tyypillisestä laskelmoinnin tekopyhyydestä ja ahdistuksesta, suomalaisesta torjunnan perusdepressiosta?
Hyvin harva ihminen uskaltaa ilmaista mielipiteitään vapautuneesti ja ylpeästi.
Suomalaisten itseilmaisu on erittäin päämäärähakuista ja lukkoon lyövällä tavalla seuraamuksia pohtivaa. Polla naksuu, kun pieni ihminen yrittää hakea hyväksyntää mukautumalla oheisryhmänsä asenteisiin ja tyylisuorituksiin.
Monille mukautuminen on ainoa moraali. Disfunktionaalinen keinomoraali.
Ja se ei ole toimintakykyisen, emotionaalisesti kehittyvän ihmisen moraalia. Toisista hyvää puhuminen ei ole mikään itsetarkoitus protestanttisen selkärangan omaavalle ihmiselle tai jopa kristitylle.
Avoimuus ja vuorovaikutus on moraalista, ei mikään lipevä nuoleskelu ja harhauttava väistely. Harhatodellisuuden luominen on ihailtua, sosiaalisesti taitavia sumuttajia ja pelaajia ihaillaan heidän koskemattomuutensa ja sosiaalisen valtansa takia.
"Vahva" eristäytyy, kuten olemme huomanneet. "Vahva" ei anna mitään tarttumapintaa vaan on jumalallisen koskematon, aina epämääräinen ja vihjaileva, nopeasti takkia kääntävä.
Suora konfrontaatio ja erilaisuuden paljastaminen on pois suljettua edes asiakysymyksissä. Tämä on yleisessä porvarispyristelyssä tärkein koodi osoittaa olevansa "tavallisen kansan" yläpuolella ja sivistynyt "itsehillinnässään". Jopa papillekin kelpaavana.
Nimimerkkien takaa vihainen kirjoittelu on joillekin oman julkisen, sosiaalisen naamion ja roolin kiertämistä, oman sosiaalisen kanssakäymisen ongelmia kohtaamatta. Vertaisilleen voidaan uhota vaikka mitä humalassa ja huumorilla mutta taloudellisten, poliittisten ja hengellisten johtajien edessä ollaan mykkiä kuin kuivat tatit.
Ei ole kovinkaan tervettä ylläpitää naamiota mutta monet purkavat ainoalla tavalla ahdistustaan ja ilmaisuntarvetaan nurkan takana - pelastaakseen ammatillisen identiteettinsä, rahansa ja naamionsa, pysyäkseen yhteisönsä pelissä ja hyväksyttynä. Humala on monelle suomalaiselle ainoa taivas ja vapauden kokemus tiukassa sosiaalisessa kontrollikulttuurissa.
Erilaisuus on vieläkin sosiaalinen synti kirkon satoja vuosia runnoman yhtenäiskulttuurin jäljiltä.
Nettikirjoittelu ylikierroksilla on nyt monelle syrjäytyneelle ja torjutulle ainoa tapa ilmaista tunteitaan, itseään ja se on tervehdyttävää, vaihtoehto todelliselle identiteetin itsetuholle. Ehkä ensimmäistä kertaa moni eläkeläinenkin uskaltaa ilmaista itseään netissä. Ensimmäistä kertaa.
Ei sairaan kulttuurimme hymistely, vastakohtien sumentaminen, keskinäinen väistely hymyillen ja konfliktien tekopyhä kiertely ole lainkaan tervettä paastoa.
Ei ole nöyryyttä valehdella ja rakentaa roolisuoritusta imagonhallinnassa.
Luin Arhi Kuittisen kaikki kommentit tässä ketjussa kokonaisuutena.
En tohdi kommentoida muutoin kuin tällä ilmoituksella.
"vidi"
Wau! Siinä se tuli Arhilta kuitti. :) Kiitos!
Ihan tässä mykistyy. Veni, vidi ja visi päälle. Voittoisaa pohdiskelua kerrassaan, ei voi muuta sanoa. Siis wau! Avointa, suoraa ja napakymppi. Sinne osu ja uppos kuin kuuma naskali sulaan voihin. :)
Ai että toi tuntui hy-väl-tä! Nam.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 32 kommenttia