Käänsikö Jumala kylkeään Japanissa?

Kun autolautta Estonia upposi syksyllä 1994, Helsingin piispa Eero Huovinen puki monen seurakuntalaisensa hädän sanoiksi kysymällä nukkuiko Jumala. Miksei Jumala estänyt onnettomuutta?

Kymmenen vuotta myöhemmin sama kysymys oli taas piispan huulilla. Silloin hänen lomamatkansa Thaimaahan muuttui sielunhoitajan työreissuksi. Tapaninpäivänä 2004 me opimme uuden sanan: tsunami.

Jos Jumala on hyvä ja kaikkivaltias, miksi hän ei estä onnettomuuksia? Onko Jumala jo vanha ja väsynyt? Nukkuuko hän? Käänsikö hän kylkeään Japanin rannikolla maaliskuun yhdentenätoista Herran vuonna 2011?

Tämä maailma on vain maailma. Tämän maailman mannerlaatat ovat liikkuvaista sorttia, ja siitä seuraa eräitä seismologisia seikkoja.

Suomalaiset helluntaisaarnaajat tosin julistivat, että Haitin maanjäristys johtui haitilaisten voodoo-kultista, ja Japaninkin kohdalla on nyt esiintynyt spekulaatiota siitä, että kas näin Jahve rankaisi vääräuskoisia maanjäristyksitse. Oma vika. Mikseivät ole ottaneet Jeesusta vastaan?

Joskus hävettää kuulua kristittyjen joukkoon. Esimerkiksi tuollaisia taikauskoisia puheita kuunnellessa.

Jumala ei rankaise ihmiskuntaa maanäjäristyksillä, tulivuorenpurkauksilla eikä muillakaan luonnonmullistuksilla. Maanjäristys on pelkkä maanjäristys. Tsunami on vain tsunami. Luonnonmullistusten syy ei ole tuonpuoleinen vaan maailmansisäinen.

Ja juuri tällaisessa maailmassa meidän täytyy oppia elämään.

Totta kai meidän pitää ottaa opiksemme maanjäristyksistä, mutta se oppi ei ole luonteeltaan uskonnollista.

Me voimme oppia rakentamaan turvallisempia kaupunkeja ja parempia avustusjärjestelmiä. Me voimme oppia olemaan rakentamatta ollenkaan, ainakaan liian vaarallisiin paikkoihin.

Palataan kysymykseen Jumalan hyvyydestä ja kaikkivaltiudesta.
 
Jos Jumala on hyvä ja kaikkivaltias, miksi maailmassa on niin paljon pahaa?

Eikö maailman kärsimys puhu sen puolesta, että Jumalaan uskovat ovat pahasti erehtyneet?

Jos nimittäin Jumala ei halua estää pahaa, hän ei ole hyvä. Jos hän taas ei kykene estämään pahaa, hän ei selvästikään ole kaikkivaltias.

Jos Jumalaa ei ole, ristiriita poistuu. Kipeä kysymys kärsimyksestä jää silti elämään. Ehkä kysymys kärsimyksestä ei olekaan ensisijaisesti teologinen tai uskonnonfilosofinen ongelma?

Jotkut hakevat vastausta etsimällä kärsimyksen mielekkyyttä. He sanovat, että kärsimys tekee meistä parempia ihmisiä. Että sairaudet ja onnettomuudet voivat toimia eettisesti kasvattavalla tavalla. Ne tarjoavat mahdollisuuden tarkistaa elämänarvojaan ja osoittaa lähimmäisenrakkautta.

Sitäkin, joo. Mutta neljännesmiljoonan ihminen huuhtoutuminen tsunamin mukana mereen, 23 laskettelureissulaisen kuolema Konginkankaan bussiturmassa tai perheenäidin tappava syöpä ovat vähän liian kovia hintoja heidän läheistensä jalostumisesta. Sama koskee tämän päivän Japania.

Ristiriita Jumalan hyvyyden ja kaikkivaltiuden välillä lievenee, jos käytössä on useampia jumalia. Jos jumalia on kaksi, joista toinen on kaikkivaltias ja toinen on hyvä, ristiriita poistuu, mutta itse ongelma, kärsimys, jää jäljelle.

Ehkä teologista tai filosofista viisastelua olennaisempaa on sittenkin kysymys lohdutuksesta kärsimyksen keskellä.

Kristinusko lähestyy kärsimyksen ongelmaa ristiriitaisesti ja traagisesti. Lohdutus löytyy Jumalan omasta kärsimyksestä. Maailman kärsimys on Jumalan omaa kärsimystä. Kristinuskon puhe kärsivästä Jumalan Pojasta lähestyy itse asiassa sitä kärsimyksen ongelman ratkaisuyritystä, jossa jumalia on kaksi, eikä toinen heistä ole kaikkivaltias. Ihmisyyteen sitoutunut kärsivä Kristus on tyhjentynyt kaikkivaltiudestaan. Kristillinen oppi Jumalasta Pyhänä Kolminaisuutena liittyy myös kärsimyksen ongelmaan. Se ei ratkaise sitä, mutta se vastaa siihen.

Viime pääsiäisenä Helsingin Via Crucis -ristisaatossa Jeesuksen osan näytteli japanilainen näyttelijä Yuko Takeda. Tänäkin pääsiäisenä kärsivällä Kristuksella on japanilaiset kasvot.

jaakkoheinimaki

Tietokirjailija Jaakko Heinimäki (s. 1965) on koulutukseltaan teologi ja luterilaisen kirkon pappi. Vapaana kirjoittajana hän on työskennellyt koko kuluvan vuosituhannen. Hän on kirjoittanut mm. seitsemästä kuolemansynnistä, uskonnon ja huumorin suhteesta sekä viinistä, ruoasta ja mausteista. Kiitetty Suomen lasten Raamattu (2009) on Heinimäen ja kuvittaja Christel Rönnsin käsialaa. Jaakko Heinimäki on myös kirjoittanut elokuvakäsikirjoituksia yhdessä Pekka Lehdon kanssa sekä Mikko Kuustosen (Q - lauluntekijän tarina) ja Miina Äkkijyrkän (Miina - äkkijyrkkä) henkilökuvat.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu