*

jaakkoheinimaki

Kuuntele kolumni kirjoittajan itsensä lukemana
YLE Areenasta.

Työpaikoille lepohuoneita säkkituoleineen

Kuinkakohan monta työssä jaksamista käsittelevää seminaaria ja koulutustilaisuutta tässä maassa pidetään joka arkipäivä?

Erittäin monta.

Ja aika monessa niistä puhutaan työssä jaksamisesta ja työhyvinvoinnista ikään kuin ne olisivat yksi ja sama asia.

Ikään kuin se olisi jotakin hyvinvointia, että jaksaa urhoollisesti vetää joka arkiaamu sukat jalkaansa. Että jaksaa raahautua työpaikalle.

Ei jaksaminen mitään hyvinvointia ole. Se on vasta hyvinvoinnin edellytys.

Tanskalainen filosofi Søren Kierkegaard kuvasi vuonna 1843 ilmestyneessä teoksessaan "Välisoittoja", mitä se on kun ei jaksa, tai viitsi. Raskasmielisyydestään tunnetun Kirkegaardin kuvauksesta piirtyy ajaton uupumuksen kuvaus. Suomennos on Torsti Lehtisen:

"En kerta kaikkiaan viitsi. En viitsi ratsastaa, se on liian liikunnallista; en viitsi kävellä, se on liian rasittavaa; en viitsi panna maata, sillä silloin olisi joko noustava, mitä en viitsi, tai jäätävä makuulleen, enkä viitsi sitäkään. Kaiken kaikkiaan: minä en viitsi."

Nykyisin, 170 vuotta jälkeen Kierkegaardin, meillä on latinankielinen diagnoosi tuonkaltaiselle viitsimättömyydelle. Kyseessä on depressio eli masennus, joka tätä nykyä on Suomessa yleisin sairausloman syy.

Masennus ja uupuminen kulkevat käsi kädessä. Väsymys nimittäin näyttää lisäävän masennusta. Ja väsymykseen auttaa parhaiten nukkuminen. Niin yksinkertaista voi itsestään huolehtiminen joskus olla: aikaisemmin petiin. Kyllä ne nettikeskusteluissa esiintyvät väärät mielipiteet ehtii myöhemminkin oikaista, ei niitten takia kannata yökausia valvoa.

Mutta milläs nukut, jos ei nukuta?

Työikäisten unettomuus on kasvanut Suomessa tasaisesti koko 2000-luvun. Lyhytaikaisia unioireita on joka kolmannella ja kroonisesta unettomuudesta kärsii kymmenen prosenttia suomalaisista.

Unihäiriöiden tutkimukseen ja hoitoon keskittyvän Unipolin psykiatrin Juha Markkulan mukaan unettomuuden lisääntyminen johtuu elämänrytmin kiivastumisesta. Jatkuvat muutokset työelämässä vaikuttavat olevan merkittävä uneen vaikuttava tekijä.

Unihäiriöiden lisääntyminen tilastoissa johtuu myös siitä, että lääkärit ovat pikku hiljaa oppimassa pitämään unettomuutta erillisenä vakavasti otettavana häiriönä. Uusimmat tutkimukset nostavat unettomuuden masennuksen veroiseksi työkyvyttömyyden riskitekijäksi. Unettomuus näyttää myös vaikuttavan muiden sairauksien puhkeamiseen, esimerkiksi juuri masennuksen, mutta myös sydän-ja verisuonitautien ja diabeteksen.

Unettomuutta hoitamalla voidaan vaikuttaa myös näihin sairauksiin niiden ensivaiheessa.

Unettomuuden hoitoon käytetään lääkkeitä, mutta myös rentoutumisen harjoittelua ja päivän rytmin järjestämistä niin, että nukkuminen on mahdollista.

Nyt viimeistään olisi päästettävä päiväunet pannasta. Työpaikoille lepohuoneita  säkkituoleineen. Pikku tirsoilla kesken työpäivän on sitä paitsi todistetusti työtehoa lisäävä vaikutus. Ei lehmiäkään lypsetä solkenaan. Miksi me sitten yritämme nyhtää ihmisestä kaiken irti koko ajan?

Neuvolat ohjaavat huonosti nukkuvien vauvojen perheitä toisinaan unikouluun, jossa lasta opetetaan nukahtamaan tai nukkumaan yönsä ilman aikuisten apua. Aika on kypsä.

Tarvitsemme aikuisten unikouluja. Muuten meistä tulee seisovin silmin raahustavien zombien yhteisö.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Hilkka Laronia

Ei taijja unikoulut auttaakko, kansa syö lisäaineita ja lääkheitä siihen tahtiinko kuuluu syövän. Siinä mennee yöunet ja jaksamsiset. Ruoka- ja lääketeollisuus on hyvinvoinnin ja jaksamisen uhka yhessä ja erikseen, tykkään mie.

Enni Kulovaara

Kaikki eivät ole työssä työpaikoilla, joissa olisi huoneita laittaa minkäänlaista lepotaukoa varten. Mihin sinä raksalla säkkituolit laitat? Entä siivoojat, jotka siivoavat kymmenenkin eri kohdetta kaupungin alueella päivittäin? Tai bussikuskit, junankuljettajat, ravintolatyöntekijät jne...

Sinä ilmeisesti ajattelet, että kaikki tekevät töitä jossain toimistossa, vai miten mahdoit ajatella?

Unettomuuteen auttaa kuulemani mukaan usein se, että pariskunta nukkuu eri huoneissa. Ei tarvitse säpsähdellä hereille koko ajan toisen kuorsauksen takia.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Loistava apu työuupumukseen olisi, että yritysten tilinpäätöksiin alloikoitaisiin osakkaiden nähtäväksi suoraan kunkin yrityksen osuus työttömyyspäivärahoista, työllisyyskoulutuksen kustannuksista jne.

Alkaisi irtisanomminen askarruttaa...

Käyttäjän mctimo kuva
Timo Korpelainen

Eduskunnassa nukuttaa hyvin, varsinkin kun on nyt ne uudet torkkupeitot.

Käyttäjän mikkolahti kuva
Mikko Lahti

Työn ja levon välinen rytmi on pahasti rikkoutunut mammonaa ja epäjumalia kumartavassa yhteiskunnassamme.

Moraalirappiossa elävän kansan
http://portti.iltalehti.fi/keskustelu/showthread.p...
hengen velttous ja kauppojen sunnuntaiaukiolo ovat aiheuttaneet suurelta osin myös jatkuvasti pahenevan uniongelman.

Siksi hengen velttoudesta Jeesuksessa vapautunut kansanedustajaehokas huudahtaa:"Kaupat kiinni sunnuntaisin.Ja Herramme 3. käsky:"Muista pyhittää lepopäivä", kunniaan!"

Miksi taivaan tähden lisääntyvä typeryys ja ahneus rehottaa maassa ilmastomuutoksen päivinäkin?

Lapsikin tajuaa, että yksi yhteinen kansallinen lepopäivä olisi hyväksi ylipainoiselle ja univelkaiselle kansakunnalle. Jonka jokainen jäsen voi aivan hyvin hankkia tarpeelliset ja tarpeettomat tavaransa arkisinkin vaeltaessaan enemmän tai vähemmän kiireisenä paratiisin riemua tai tuonelan vaivaa kohti,ks. Raamattu Luuk. 16:19-31.

"EU näyttää suuntaa, Euroopan mukana mennään.Stadilainen ei asu Impivaarassa eikä halua näyttää jääsuksilla pyyhkivältä eskimolta" ilmoittaa cityhedonisti topakasti.

Niinpä. Mutta miksi pelkurimaiset päättäjämme eivät suo ihmisille mahdollisuutta levätä ja rentoutua perheensä ja läheistensä kanssa ja hoitaa itseään ja laiminlyötyjä ihmissuhteitaan sunnuntaisin?

Ei se mitään lepopäivän pyhittämistä ole, että kiireisen työviikon jälkeen lannistettu perheenisä johdattaa kitisevän pesueensa ostosparatiisiiin ja tuhlamaan turhuuteen vaivalla säästetyn perhelomakassan.

On vaikea kuvitella, etteikö työaika - ja muuta lainsäädäntöä voida muuttaa siten että kansallinen lepopäivä, sunnuntai, tulisi mahdolliseksi entistä laajemmin.

- Kaikkea voidaan tehdä jos vain on halua, kuten eräs saksalainen kaverini totesi.

Mikko Lahti
saarnaaja
http://www.pp.kpnet.fi/mila

Enni Kulovaara

Niin? Tulli, poliisi, sairaalat, vanhainkodit, bussi- ja rautatiet, palokunta, luotsit, jäänmurtajat, laivaliikenne, hätäkeskukset, televisio-ohjelmat, lastenkodit jne. Koko Suomi kiinni sunnuntaisin. Mutta ei sentään kirkkoja, eihän?

Käyttäjän mctimo kuva
Timo Korpelainen

Kysyin just pomolta tuosta nukkumisesta, sanoi että on Ecco numero 44 leima hanurissa heti jos yllättää minut koisimasta työajalla.
Ihmetteli kovasti moista ideaa.Väitti että nukkuminen on hoidettava vapaa-ajalla.

Käyttäjän jaakkoheinimaki kuva
Jaakko Heinimäki

Jos polttaa työpäivän aikana neljä tupakkia, niin siinä ajassa kerkiäisi ihan hyvin semmoiset hyvät pikkunokoset ottaa.

Käyttäjän jannekuusi kuva
Janne Kuusi

Olen aina ihmetellyt suomalaisten työnantajien hinkua kontrolloida ihmisten ajankäyttöä. Lähtökohtana on epäluottamus, mikä taas osaltaan aiheuttaa lintsaamishaluja. Jo armeijassa opittiin se, että lintsaamiseen kannattaa käyttää moninkertaisesti energiaa kuin sen lintsattavan työn tekemiseen. Siinä näyttäytyi koko suomalaisen työelämän kuva, eikä tuo asenneilmapiiri kovinkaan paljon ole vuosikymmenten varrella laimentunut.

Eikä työntekijää kannusta sekään, että osakeyhtiöiden pääasiallinen tehtävä oikein Suomen lakiin kirjattuna on voiton tuottaminen omistajille. Hyödykkeiden, aineellisten tai aineettomien, tuottaminen on siis toissijaista, mikä haperoittaa kielteisen asenneilmapiirin lisäksi työn motivaatiota entisestään. Lisäksi valtiovallan harhauttava saarna siitä että vain työtä tekemällä vaurastutaan ei pidä paikkansa. Työllä ei rikastu, vain keinottelemalla ja pelaamalla rikastuu. Tämä on ollut tietoista politiikkaa, josta seuraa automaattisesti työhalujen väheneminen. Ja puliveivauksen lisääntyminen.

Toisinaan näyttää siltä, kuin työnantajille olisi samantekevää, saadaanko työssä mitään aikaiseksi, kun pääasiaksi nousee työntekijän ajan omistaminen kökötyttämällä häntä työpaikallaan säällisen ajan ja pakottamalla hänet luopumaan yksityiselämästään mahdollisimman pitkään. Kyse on tällöin enemmänkin työpaikan ja työntekijöiden perverssistä hallinnan tarpeesta kuin tuotteen aikaansaamisesta.

Toisaalta taas säästösyistä ajaudutaan usein pakkotahtiin. Tietenkin säästöt valuvat hanhen selkään kun tahtia on valvottava ja mitä kummallisimpia hallinnollisia töitä lisätään sen vuoksi määrättömästi. Tällainen muistuttaa sitä kuuluisaa hölmöläisten matonjatkamista. Eikä edes sitä, vaan vielä hölmömpää toimintaa.

Kaiken kaikkiaan suomalaista työelämää vaivaa uusi valtionuskontomme taloususkonto. Kun kaikki nähdään ja tehdään talouden jumalallisten rakenteiden kautta, ei ihmiselle tai luontevalle ja merkitykselliselle työlle jää tilaa. Mikäli työelämän kurjuutta halutaan lieventää, on noiden kristinuskosta taloususkontoon siirtyneiden nähtävä ihmisyyden taantumus uskontonsa seurauksena.

Toimituksen poiminnat